Päivät kuluvat, kuukaudet vaihtuvat. puiden lehdet tippuvat.
Minä en ole juuttunut paikoilleni. Minä olen muuttunut, minusta on tullut toisenlainen.
En tiedä johtuuko se parantumisestani. Tai en minä vielä ole täysin kunnossa, mutta parempi kuin pitkiin aikoihin.
Syksy on kylmä, pimeä ja synkkä mutta samalla niin lempeä, kerrostaloyksiössä kaksin kynttilän valossa kello kahdeksan kun ulkona on sysimustaa.
Kastoin sormenpäät maaliin ja yritin maalata taulun. Ei siitä mitään tullut, en minä koskaan uskalla näyttää sitä kenellekään, kuitenkaan. En ole ylpeä itsestäni mutta maalatessa osaan kyllä heittäytyä. Muuten en sitten osaakaan.
Pyyhin kasvien lehdistä pölyt ihan kuin sillä olisi merkitystä onko lehdet pölyn peitossa vai eivät. Toisille se on koko maailma ja toisille taas yhtä tyhjän kanssa. Minä luon maailmani muiden silmissä pieniltä vaikuttaviin asioihin.
Minun maailmani on joskus pölyisissä kasvien lehdissä, joskus täydellisessä järjestyksessä keitiön kuiva-ainekaapissa ja joskus kadun viivoissa joita yritän seurata kuin kuoleman kaupalla. Jos horjahdan vähänkin se on maailman loppu silloin se.
Ilmassa on uuden maailman tuulia. Ehkä minusta on sittenkin tähän kaikkeen.
Hei.
VastaaPoistaHalusin vaan tulla kertomaan, kun sattumalta eksyin blogiisi, että kirjoitat mielettömän hyvin ja inspiroivasti ja osaat kuvailla tunnetiloja kadehdittavan hyvin. En tiedä tarinaasi, mutta lukeman perusteella olet toipumassa henkisesti ja tunsin pakottavaa tarvetta tulla sepostamaan (toivottavasti) lohdullisia sanoja, että vaikka asiat tuntuis miten raskailta ja elämä sietämättömän pahalta ja aika ajoin (tai useinkin) olisi olo, ettei mikään tässä maailmassa saa tuntemaan mielihyvää, niin aivan varmasti ennen pitkää asiat tulevat järjestymän. Kuten sanottu, en tiedä tarinaasi, mutta teksteistäsi pystyin jossain kohtaa tunnistamaan jollain tapaa itseni ja halusin vaan sanoa osittain omasta kokemuksestakin, että useimmiten sitä herää lopulta huomaamaan, että hei, elämä sittenkin kantaa ja aurinko tulee paistamaan sinne kuuluisaan risukasaankin. Olethan saattanut kuulla samat asiat kenties montakin kertaa, mutta jos nyt jotenkin onnistuin lohduttamaan edes vähän, niin se ois mahtavaa. Anna itelles aikaa äläkä vaadi liian paljon liian nopeasti. Ei ole väärin olla toisinaan allapäin, eikä ole väärin ettei aina jaksa olla itsevarma. Eikä ihminen ole koskaan valmis. Minua tuo ajatus jollain tavalla lohduttaa :)
Toivottavasti en vaikuttanut creepyltä stalkkerilta, oli vaan pakko kommentoida kun tekstisi iski. Älä lopeta kirjoittamista, taidat sen niin mahtavasti. Kaikkea hyvää tulevaan!
T. Kirjoitus- ja ilmaisutaitoasi kadehtiva anonyymi
Tahdon kiittää sinua kaikista kauniista sanoista ja ajatuksista joita minulle kerroit. Olet ihana ihminen ja toivon sinulle paljon auringonvaloa ja lempeitä syyspäiviä. Mitä tuohon kirjoitustaitoon tulee, enpä tiedä, en ole koskaan itse pitänyt teksteistäni lainkaan mutta kovin on lohdullista kuulla että joku, esimerkiksi nyt juuri sinä, saa niistä jotakin irti. Kiitos kun kerroit
PoistaKiitos ja sitä samaa sinulle. Toivon, ettäi joku päivä huomaat itsekin osaavasi kirjoittaa huikeasti. :)
VastaaPoista